Jarmo Peltola

JARMO PELTOLA

Subsidiariteetti, eli läheisyysperiaate

Suomi liittyi Euroopan unioniin 1. tammikuuta 1995 itänaapurin valtiomuodon hajoamisen aiheuttaman laman jälkeen kun bilateraali-, eli vaihdantakauppa loppui äkillisesti.

Osa lamasta johtui myös kotimaisien rahoitusmarkkinoiden huonosti hallitusta muutoksesta, kun niin sanotut valuuttalainat tulivat kaikkien ulottuville.

Euroopan unionin jäsenyys auttoi Suomea toipumaan lamasta mutta myös YYA-sopimuksen päättymisen krapulasta.

Euroopan unionin jäsenyyttä myytiin kansalle voimakkaasti yhteisön tuomilla eduilla, eli porukassa tekeminen tehostuu. Näin toki on käynyt ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkumisen kautta.

Mutta yksi Euroopan unionin myyntiargumenteista suomalaisille on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Eli se, että paikallisesti vaikuttavat päätökset tehdään siellä missä ne vaikuttavat. Subsidiariteettiperiaate.

EU:lle on käymässä sama muutos mikä näkyy pienemmässä mittakaavassa Suomen politiikassa. Eli poliitikot tietävät kaikesta kaiken, liike-elämästä eritoten, yritystuet edellä parannetaan maailmaa ajatuksella luottamus hyvä, kontrolli parempi.

Tavoitteenani on siis pienentää unionin kaikkivoipaista kontrollia kaikesta ja antaa läheisyysperiaatteelle ja monimuotoisuudelle sen kautta enemmän tilaa.

Hyvänä esimerkkinä Suomen pullopalautusjärjestelmä, joka on paras koko maailmassa ja jota nyt pitäisi huonontaa, koska muut eivät pysty samaan.

Tätä on se varjoissa piileskelevä byrokratia, joka kasvaa ja saa ravintonsa tietämättömyydestä ja suhmuroinnista. EU:ssa pitää saada aikaan byrokratiatalkoot.

Lopuksi: vielä suurempi yhdessä tekemisen tehostus tapahtui Suomelle kun yhteisvaluutta euron käyttöön siirryttiin 1. tammikuuta 2002.