Jarmo Peltola

JARMO PELTOLA

Olen reilut neljäkymmentä vuotta seurannut politiikkaa. Suomen valtakunnanpolitiikkaa, kuntapolitiikkaa ja myös maailmanpolitiikkaa, eli katsellut maailman menoa.

Politiikka on usein näyttänyt likaiselta peliltä. Hyvin likaiselta.

Helppona esimerkkinä vaikka se, että puolueet eduskunnassa oppositiossa ollessaan ovat äänestäneet niitä esityksiä vastaan joita itse ajoivat hallituksessa.

Ei niin pientä ojaa ettei politiikko lehmäänsä sinne saa ajettua.

Joten ylläoleva otsikko oli varsin luontevasti käsitykseni politiikasta.

Sitten törmäsin vuonna 2020 Senja Larsenin Veikkauskratia-kirjan joukkorahoitukseen.

Kirjan aihe oli kiinnostava ja kirjoittaja tunnetusti laadukkaan tekstin tuottaja, joten osallistuin pikkurahalla.

Aikanaan sain sitten kirjan ja vähät hiukset pystyssä luin karmeimpia esimerkkejä, kuinka markettien tuulikaappien rahapelit suunnitellaan niin että ne aiheuttavat riippuvuutta ja kuinka uhkapelihaitat vaikuttavat yli 900 000 suomalaiseen suoraan tai välillisesti.

On ihmisiä jotka ovat uhkapeliriippuvaisia, kuten nikotinistit ja alkoholistit omista aineistaan. Alkoholisteja autetaan mutta näitä kahta muuta nistiä ei.

Urheiluun suunnatuista veikkaushäviörahoista vain viisi prosenttia menee urheilijalle, 95 % jää rasvaksi organisaatioiden rattaisiin. Eli byrokratia syö melkein kaikki urheilun rahat.

Paras huono esimerkki on ehkäpä TUL, jolla ei ole nykyään mitään tekemistä urheilemisen kanssa mutta saa reilun miljoonan toimintansa pyörittämiseen.

Sitten alkuvuodesta 2022 sattui silmään Liberaalipuolueen tarinointi Twitterissä ja juttu oli sen verran kiinnostavaa, että jatkoin seuraamista.

Kiinnostusta ei vähentänyt se, että puolue oli alkujaan Kansallinen Viski puolue.

Vuonna 2014 perustettu puolue kesäkuussa 2016 vaihtoi nimensä ja oli siitä lähtien Liberaalipuolue – Vapaus valita.

Ne kiinnostavat tarinat olivat julkisen sektorin pienentäminen ja sitä kautta verotuksen alentaminen, sekä markkinatalouden edistäminen.

Erityisen vaikuttava juttu oli #leikattavaalöytyy, jossa pienellä tiimillä oli käyty valtion budjettikirjaa läpi ja löydetty miljardeittain höttöä ja himmeleitä joita leikkaamalla rahanmenoa voitaisiin pienentää.

Sehän sitten tökkäsi minutkin kentän laidalta viimein pelikentälle ja liityin puolueeseen, maksoin 20 € jäsenmaksua ja laitoin ruksin kohtaan ”valmis eduskuntavaaliehdokkaaksi”.

Vaalikampanja on alkanut parilla aivoriihellä ja kampanjan suunnittelulla. Tarkoitus on mennä päätyyn asti, eli 2.4.2023 eduskuntavaalit ja ehdokkaana Savo-Karjalan vaalipiirissä.

Toinen tarkoitus on pitää hauskaa ja tavata ihmisiä. Mukavien ihmisten tapaamisen todennäköisyys on varsin suuri juuri Savossa ja Karjalassa.

Jos tulen valituksi niin sittenhän se hauskuus vasta alkaakin. Neljän vuoden määräaikainen.